Imbilax ja hieman alueen historiasta

Karjalan Laatokan pohjoisosassa Impilahden alueella Koirinojassa tiedetään jo 2500 eaa. olleen kivikautista  asutusta. Alue kuitenkin autioitui pitkäksi aikaa pronssi- ja rautakauden jälkeen. Muinais-Karjalaisia heimoja syntyi pikkuhiljaa ja ne levisivät aina suuremmalle alueelle. Impilahdelle leviämistä ei ole voitu tarkoin ajoittaa. Arvellaan että Laatokan pohjoisrannikko oli asuttu jo 800-luvulla. Sisämaasta Laatokkaan laskevat useat joet ovat edesauttaneet Impilahden rantojen asuttamista. Laatokan ollessa suuri ”sisämeri”, on alueen lahdet suojanneet myrskyiltä ja juuri näiden lahtien perukoille on alkanut asutusta muodostumaan. Lahdelmia ympäröivät vuoret ovat olleet korkeita ja usein linnavuoriksi varustettuja vartio- sekä linnoituspaikkoja.

Impilahti nimi esiintyy ensimmäistä kertaa vuoden 1589 verokirjassa Sortavalan kappelien luettelossa nimellä Imbilax. Saman vuoden maakirjassa mainitaan Impilahden kappelikuntaan kuuluvat kylät: Haukkaselkä, Hunttila, Hunnukka, Impilahti, Joensuu, Kerisyrjä, Kitilä, Koirinoja, Koivuselkä, Kokkoselkä, Kytösyrjä, Leppäsilta, Mäkitalo, Pitkäranta, Purovaara, Ruokojärvi, Syskyä, Sumeria, Uuksu. Asukasluvun ollessa näissä yhteensä noin 700 henkeä.

Kuva: tohtori A.A.A. Laitinen, kirjasta Simo Härkönen: Impilahti-Kirja.

Paavo Koponen on kirjassaan Esi-isiemme Impilahti käsitellyt tarkasti Impilahden kylien asukaslukujen muutoksia. Ruotsinvallan vaikutukset raskaiden verojen muodossa autioittivat kyliä ja suoranainen ryöstely sekä talojen polttaminen, mitä Sortavalan pogostalainen karjalainen sissipäällikkö Kiril Rogos suoritti Novgorodille uskollisten joukkojensa avulla. Vuoden 1595 Täyssinän Rauha toi alueelle asukkaita takaisin ja ryöstely loppui. Näistä alkuajoista suurten valtakuntien alaisuudessa elämisestä, filosofiantohtori A.A.A. Laitinen onnistui tallentamaan perin hyvin kirjaansa Impilahden pitäjän ja seurakuntain historia, joka käsittelee tiedot aina vuoteen 1938 saakka.

Kuva: Anders Buren kartta vuodelta 1662.

Erik Van Mingroot, Eduard van Ermen; Suomen ja Skandinavian Vanhoja Karttoja teoksessa on monia hauskasti Laatokan muotoja esittäviä karttoja. Näistä vuoden 1662 Magnus Ducatus Finlandiae-korografinen kartta jonka on Anders Bure laatinut, löytyy esimerkiksi Imbilax ja Kidila.

Kuva: Matthias Seutterin kartta vuodelta 1735.

Vuoden 1735 törkeän pitkän latinalaisen nimen omaavassa toponyymis-korografisessa Matthias Seutterin laatimassa kartassa on suoalueita lisätty ja joki saatu nimettyä paremmin.

Kuva: C.P. Hällströmin kartta vuodelta 1804.

Kun taas vuoden 1804 Charta öfwer Rtortfursterdömnet Finland utgifwen på Friherre S.G.Hermelins Anstalt och Omkostnad toponyymisessä kartassa, jonka suomalainen geologi ja kartografi Carl Peter Hällström on laatinut, ei enää kovin tarkasti Impilahden aluetta ole kuvattu. Toki vieläkin muoto Imbilax esiintyy paikannimessä. Ruotsin intressit ovat tuolloin olleet muut, koska alue oli jo vuonna 1727 annettu tsaari Pietari II:n henkilökohtaisiksi verotustiloiksi. Vuoden 1721 Uudenkaupungin Rauha oli siirtänyt rajaa kutakuinkin Suomen nykyisen rajan kohdalle.

---