Esteiden rakentelua

Alkukesästä 1939 päätettiin Suomessa nostaa linnoitustöiden määrää Karjalan kannaksella ja yleisesti myös muuallakin. Erityyppisiä linnoitteita ja esterakennelmia tehtiin ennen talvisodan alkamista eniten Karjalan suunnalla, mutta myös muualla Suomea. Monesti niillä turvattiin puolustuskykyä jos vihollinen etenee tieverkostoa pitkin. Oltiin jo aiemmin saatu tiedustelutietoa venäläisten joukkojen tavasta käyttää panssarikalustoa hyökkäyskiilan edessä, jonka takana vasta jalkaväki eteni suojattuna. Jalkaväki harvemmin yritti metsäiseen maastoon levittäytymistä, vaan mielummin kulki siis tieverkoston suuntaisesti.

   Suomalaisten esterakentaminen keskittyi Impilahden suunnalla lähemmäksi rajaa tehtyjen teitä katkaisevien panssari- ja jalkaväkiesteiden muodostamiseen. Suuria kivenlohkareita oltiin tarvittaessa valmiita vyöryttämään tielle katkaisemaan panssareiden eteneminen, jolloin panssarintorjuntatykki olisi voinut tuhota paikallaan olevia hyökkäysajoneuvoja. Lähelle esteitä tehdyistä juoksuhaudoista tai poteroista saattoi sotilas heittää kranaatin vihollisen hyökkäysvaunut moottoritilan päälle tai vaikkapa teloihin. Alavammilla maastoaukeilla piikkilankaesteet ja paalutetut tukit yhdessä kiviesteiden kanssa estäisivät etenemistä.

Kuva: Kirjasta Kunniamme Päivät.

Kuva: Piikkilankaesteitä Impilahdella 28.1.1940. SA-Kuvat

Kuva: Tankkiesteitä n. 15 km. Impilahdelta. 1940.03.16. SA-Kuvat.

    Linnoitus- ja esterakennustöihin käytettiin paljon vapaaehtoisia suojeluskuntalaisia. Niitä saapui Impilahden alueelle kaukaakin Suomesta. Samalla oli myös impilahtelaisia auttamassa kannaksen puolustuksen rakentamisessa. Yleensä töissä oltiin viikon verran, jotkut pari kolmekin viikkoa, kunnes uusi porukka saapui työmaalle. Samanaikaisesti kotikylissä autettiin taloja, joiden miesväki oli reissussa. Vapaaehtoisten välille tuli jonkinverran kilpailuakin. Niin innolla rakennelmia tehtiin. Komean kullanvärisen linnoitusmerkin pystyi ostamaan itselle, osoittamaan tekemänsä työpanoksen kunniakkaisuudesta.

Kuva: Linnoitustyömerkki.

Kuva: SK pioneerit 20-30 luvun vaihteessa harjoituksissa. Kirjasta Suomen Puolustusvoimat.

Kuva: Linnoittajat marssivat työhön 1939. Kirjasta Karjala Muistojen Maa.

   Impilahden suunnassa tärkeimpiä linnoitustyömaita olivat Suvilahden, Loimolan, Leppäsyrjän, Kitilän, Syskyjärven, Uomaan ja Salmin työmaat. Lisäksi Jänisjärveltä Laatokkaan johtavan Jänisjoen varrelle rakennettiin mittava pääasemalinja. Alueelle oli jo 20-luvulla tehty betonisia korsuja, mutta ne olivat auttamattomasti vanhentuneita. Linnoitustyömaat edistyivät kuitenkin hitaasti ja mukaan tuli myöhemmin syksyllä neljännen armeijakunnan väkeä. Vastuun ottivat ammattilaiset ja palkattu työväki uurasti työmailla. Suomessa oli tuolloin paljon työttömiä, joten osaavaa henkilökuntaa saatiin työmaille helposti. Syskyjärven työmaata johti rakennusmestari V. Lempiäinen, Kitilän rakennusmestari E. Mestilä ja Uomaan insinööriluutnantti K. Orivuori. Aiemmin vapaaehtoisten avulla oli vain Uomaan suunnan työmaa edistynyt ja nyt panostettiin myös muihin tärkeisiin linnoitustyökohteisiin. Etenkin Kollaan sekä myös Kitilän ja Syskyjärven väliset pysäyttämisasemat tulivat myöhemmin sodan aikana varsin tarpeellisiksi. Valitettavasti moni muu esterakennelma ei ollut riittävä hyökkäysvaunujen vyörynnälle. Panssaritorjunta-aseiden puute oli talvisodan aikana suuri ongelma.

Kuva: Linnoitustyömaat Impilahden suunnassa. Kirjasta Suomen Talvisota.

Kuva: hyökkäysvaunueste Ruokojärvellä. Kuvattu 1944. Kirjasta Suomen Talvisota.