Rautatiepatteri Impilahdella

Tänään tulee 75 vuotta talvisodan päättymisestä. Rautatiepatterilla oli suuri merkitys talvisodan torjuntataisteluissa sen alkupuolella. Impilahteen tuotiin 8.12.1939 rautatiepatteri kutsumanimeltään Jyräys, jonka päällikkönä toimi luutnantti Lauri Paaso, patterinupseereja olivat reservivänrikit Kalle Rissanen ja Lauri Huuskonen. Tulenjohtoupseerina kadetti Heikki Seppälä. Paavo Koponen kirjassaan Koirinoja 1939 kuvaa kuinka Impilahden Koirinojan kylän väki kuunteli rautatietykin kumeaa ammuntaa öisin, kun talvisodan alussa vihollinen lähestyi Salmin suunnasta kohti Pitkärantaa.

Kuva: Rautatiepatteri. Kirjasta Laatokan Puolustajat Karjalaan. Kuvaaja O.Suokas.

Kuva: Rautatiepatteri naamioituna Pitkärannan suunnalla 9.7.1944. SA-Kuva.

Rautatiepatteri koostui veturista ja kymmenestä rautatievaunusta, joissa oli yksi 152mm Canet-tykki.  Nämä Canet-tykit olivat rannikkopattereissakin paljon käytetty tyyppi. Myöhemmin talvisodan viimeisinä päivinä rautatiepatteria vahvistettiin toisella 152/45 Canet tykillä. Vasta jatkosodassa  Puolustusvoimilla oli kaksi samanlaista rautatiepatteria. Joista toinen operoi Uuksun kohdalla.

Kuva: Tuettu rautatietykki Uuksun lähellä 20.7.1943. SA-Kuva.

Kuva: Canet tykki laivalavetilla. Uuksu. SA-Kuva.

Talvisodan aikana rautatiepatteri Salmin Lohkolle kuuluva suoritti ammuntaa lähinnä öiseen aikaan ja oli ilmavaaran vuoksi vetäytyneenä naamioitu junaradan kallioleikkaukseen piiloon päiväsaikaan. Andrei Bondarevin komentama 168. Jalkaväkidivisioona eteni torjuntataisteluista huolimatta kohti Kitelää, tullakseen motitetuksi sinne ja rautatiepatterin toiminta talvisodassa oli lyhytaikaista. Sama rautatiepatteri siirtyi Kollaalle taisteluihin ja 7.1.1940 kovan pakkasen vuoksi sen Canet tykin putki räjähti. Se onnistuttiin vaihtamaan uuteen Helsingissä ja vajaan viikon kuluttua patteri oli taas toiminnassa Kollaassa.

Kuva: Rautatietykin tuliasemapaikka Sumerianjoen lähellä 21.4.1944. SA-Kuva.

Kuva: 168. D komentaja Andrei Leontjevits Bondarev

Kuva: Talvisota loppui, mutta saavutettiin aseellinen rauha. Postikortti v.1940.

Metsätaloutta Uomaalla

Kruunun metsistä pidettiin jo ruotsinvallan aikana hyvää huolta Uomaan suunnalla. Tämän vuoksi alueelle syntyi paljon metsätalouteen liittyviä työpaikkoja. Metsää kaadettiin ja tieverkostoa pidettiin hyvänä Uomaalle. Metsänvartioita oli runsaasti ja heitä saapui kaukaakin Uomaalle töihin.Metsänvartijoiden talo sijaitsee oheisessa kartassa sen yläosassa.

Kuva: Uomaan metsänvartijoiden kämppä kartalla.

Metsänvartijoista viimeisenä toimi K.Starck. Hän oli tunnettu myös Talvisodan aikana kunnostuneena Tolvajärven taisteluissa Erillinen Pataljoona 9:n miehenä, kuuluisan Ryhmä Talvelan lyödessä siellä yhä syvemmälle kohti Joensuun suuntaa pyrkivät lukumäärältään ylivoimaiset vihollisjoukot ja pakottaen ne perääntymään ankarissa taisteluissa.

Kuva: Uomaan metsänvartija K.Starck Lavajärvellä 1944. SA-Kuva.

Metsänvartijan talo paloi Talvisodan alussa, kuten suurin osa Uomaan muistakin taloista. Sotilasvirkamies Kauko Kivi kuvasi tämän työmaan, jossa vanhan palaneen talon kivijalan päälle rakennettiin uutta metsänvartijan taloa.

Kuva: Metsänvartijan talo rakenteilla. SA-Kuva.

Kauko Kivi kuvasi myös tämän kuvan. Siitä on hauska tieto tallennettuna sodanajan kuvapankkiin: "Uomaan metsänvartijan K.Starckin nykyinen asunto Uomaalla. Entisestä saunasta kunnostettu asunto. Tässä saunassa meikäläiset kylpivät Uomaan mottitaistelujen aikana, sillä asemamme olivat aivan saunan takana metsän reunassa. Koska sauna kuitenkin oli tavallaan ei-kenenkään- maalla, on sen oven pielessä vieläkin näkyvä tilannetta kuvaava kirjoitus: Lämmittäminen päivän aikana kielletty."

Kuva: K.Starck talonsa pihalla Uomaassa. SA-Kuva.

Uomaan aluemetsänhoitajiksi mainitaan nimet; Nysten, Nyman, Böhman, Ericsson ja Backman. Näistä ruotsinkielisen sukunimen omanneista Backman toimi virassaan pitkään ja tuli tunnetuksi kylän toiminnassa. Metsänvartijat olivat lähinnä Pohjois-Karjalasta kotoisin ja nimeltään Siira, Korhonen, Kokkonen, Räty ja Kokko sekä edeltä mainittu Starck.

Kuva: Chevrolet-tukkiauto Uomaalla. Kirjasta Koponen: Muistojemme Impilahti.

Tukkeja kuljetettiin Uomaan metsistä eteenpäin jalostettavaksi, -vaikkapa Pitkärantaan, tukkiautoilla kuten oheisessa kuvassa oleva kohtuu täyteen lastattu Nevalaisen Chevrolet. Uomaan vierestä Laatokkaan laski myös Uuksunjoki, joka toimi myös rajajokena Salmin pitäjään. Uuksunjoen avulla tukkeja pystyi kuljettamaan alajuoksulle suuriakin määriä.

Kuva: Tukinuittoa talviaikaan Uuksunjoella.