Vieristän viettäminen

Vieristä eli teofania eli loppiainen on ortodokseille suuri jouluajan huipennus, jolloin suoritetaan suuri vedenpyhitys.  Nyt sen ollessa ajankohtainen, lainaan Paavo Koposta kirjasta Koirinoja 1939, jossa hän elävästi selostaa Kitilänjoen varrella tapahtuneen vedenpyhityksen:


   "Kreikanuskoisista kodeista nuoretkin ajoivat tai astelivat vieristän aamuna Kitilän valkoiseen kirkkoon, jossa oli tavallista juhlavampi jumalanpalvelus. Jo kaukaa tervehti tulijoita kotikirkon monien kellojen helinä. Ensin kumahteli vain iso pääkello harvakseen, pienet kellot yhtyivät vähän ajan päästä soittoon iloisella pilpatuksellaan, ja kohta kaikki kellot yhdessä ilmoittivat sekä omalle rahvaalle että naapuruston ruotseille, että tänään on oikeaoppisen kirkkokansan aika muistaa päivää, jona Vapahtaja nuorena brihatsuna kävi kasteella. Sen muistoksi olisi jumalanpalveluksen kohokohtana suuri vedenpyhitys, Jordanalla käynti.
   Nuoren sielunpaimenensa, isä Aleksanterin, johtamana kulkueena uskovaiset sanakuulijat laskeutuivat leveää polkua pitkin viereisen Kitilänjoen rantaan. Ensimmäisenä kulki nuori mies kädessään palava lyhty, jonka liekki kuvasi Jumalan lapsiinsa kohdistamaa valoa ja rakkautta. Hänen perässään astelivat suurta ristiä kantava seurakuntalainen, kuoro, pyhitettyjen ikonien ja kirkkolippujen kantajat, sitten pientä kullalla somistettua ristiä kantava kirkkoherra ja kanttori sekä heidän jäljessään seurakuntalaisten suuri joukko. He tunsivat seuraavansa Vapahtajansa jalanjälkiä, jäätynyt pieni Kitilänjoki oli heille muuttunut Jordanin virraksi, Jordanaksi.
   Kellonsoittaja oli purastanut jokaan leveän avannon. Sen reunalla oli liinan peittämä pieni pöytä, jolle oli asetettu evankeliumikirja, malja, lautanen ja vihmin. Kuoro viritti kauniin troparin, jonka aikana isä Aleksanteri upotti kolmesti pienen ristinsä avannosta maljaan nostettuun veteen, ja vesi pyhittyi.
- Jordanissa kastettaessa Sinua, oi Herra, tapahtui, että ihmiset palvelivat pyhää Kolminaisuutta, sillä Isän ääni todisti Sinusta, nimittäen Sinua rakkaaksi pojakseen, ja Henki kyyhkysen muodossa vahvisti sen sanan totuuden, kirkkoherra lauloi ja vihmoi Kitilänjokeen pyhitettyä vettä neljään ilmansuuntaan.
   Seurakunta risti silmänsä ja rukoili yhdessä, että Kristus siunaisi veden ja lähettäisi siihen Pyhän Hengen armon, joka antaisi sille puhdistavan ja parantavan voiman. Hartaat uskovaiset olivat tuoneet puhtaita astioita, joihin he nyt ottivat pyhitettyö vettä kotiin vietäväksi. Siellä sitä säilytettäisiin uskoa, iloa ja siunausta antavana, taudeistakin parantavana ihmeidentekijänä."

Kuva: Aleksanteri Olanto, Kitilän kirkkoherra.

Tekstissä mainittu pappi Aleksanteri Olanto (syntynyt 22.7.1914) valmistui ortodoksisen teologian seminaarista vuonna 1936 ja oli vasta 23 vuotias kun vuonna 1937 otti tehtäväkseen Kitilän ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran viran. Hän hoiti tehtäväänsä aina vuoteen 1950, jolloin seurakunta lopetettiin 6.-7.5.1950 Outokummussa pidetyssä lopettajaistilaisuudessa. Hän toimi vuodet 1950-1977 Varkaudessa pappina, ennen eläkkeelle jäätyään.

Kuva: Kitilän uusi kirkko.

Kitilän valkoinen nk. uusi kirkko rakennettiin 1907 ja se ei ollut lajissaan ensimmäinen Kitilän uusi kirkko. Edellinen oli talven lämmityksissä vuonna 1901 palanut aamujumalanpalveluksen ollessa loppumassa. Paljon on ehtinyt tapahtumaan nimenomaan Kitilässä eri kirkoille. Talvisodassa suomalaiset pioneerit tuhosivat räjäyttämällä uuden kirkon ja mitä ilmeisemmin sinne majoittumista yrittäneet venäläisjoukot.

Kuva: Kitilänjärvi. Maanmittauslaitoksen kuvapalvelu.

Kitilänjärvi oli perimätiedon mukaan hyvin kalaisa ja se mahdollisti asutuksen keskittymisen järven läheltä menevien pääteiden varteen. Järvestä laski vehmas Kitilänjoki alas Hirvostenlahteen ja Laatokkaan. Järveen laski myös mutkitteleva Syskyänjoki pohjoisen suunnasta.